Mentiin miehen kanssa ekaan treenin siis todella ajoissa. Salilla oli vielä käynnissä edellinen tunti, jota seurailtiin sivusta. Päävalmentaja Coach Verho (Johanna) tuli juttelemaan meille ja kertoilemaan alkuun jo vähän mitä tuleman pitää. Saatiin samalla hoidettua maksupuolta, kun molemmilla oli niitä käyttämättömiä kulttuuriseteleitä. Coach myös rohkaisi, että kyllä me kurssilla pärjätään ja että kaikki treenaa omana kuntotasonsa mukaan. Lopulta kun edellinen tunti päättyi ja päästiin aloittamaan omaa tuntia kävi Coach läpi koko porukan kanssa treenimetodia ja opittiin miten vastataan kun tunnilla huudetaan "Hallussa?" Alkuun vastaus "Hallussa!" tuli porukalta vähän vaimeasti ja ehkä ilman sitä huutomerkkiä. Tässä kohtaa vielä se sisäinen kyynikko ja pessimisti mietti, että onpa hölmöä. Varsinaiset treenit alkoi haaraperus-, hylje- ja ristihypyillä, jotka laskettiin yhteen ääneen. Kun kuulin että aloitetaan haarahypyillä, ni mieleen tulvi koululiikuntatuntien...
Olin kertonut kurssista ja treenien aloittamisesta somessa ja töissä. Kommentit oli suurimmalta osalta ehkä vähän kauhistelevia, että oonko mä nyt varma mihin mä oon rupeemassa. Että eikö ne oo tosi rankkoja treenejä jne. Kommentit ruokki aika paljon omia pelkoja ja suhtauduin asiaan lähinnä vitsillä: "No ainahan sen voi kesken jättää?" Sattumalta töissä ruokalassa asiasta puhuessani, sattui eräs kollega kuulemaan mihin oon menossa ja hän sattumoisin treenaa TFW:llä toisella salilla. Häneltä tuli kannustavia kommentteja ja sitä nettisivuilta tuttua "hypeä", miten mahtava laji ja yhteisö on kyseessä. Vilkaisin kommentoijaa, kyseessä oli hyvässä fyysisessä kunnossa oleva mieshenkilö. Ajattelin, että no helppohan sen on hehkuttaa kun on hyvässä kunnossa. Olin myös googlettanut lajia ja treenimetodia ahkerasti ilmoittautumisesta saakka. Yhtenä hakutuloksena törmäsin blogiin, jossa osittain samaistuttava henkilö oli lähtenyt mukaan kurssille ja kertoili kokemuksistaan....