Mentiin miehen kanssa ekaan treenin siis todella ajoissa. Salilla oli vielä käynnissä edellinen tunti, jota seurailtiin sivusta. Päävalmentaja Coach Verho (Johanna) tuli juttelemaan meille ja kertoilemaan alkuun jo vähän mitä tuleman pitää. Saatiin samalla hoidettua maksupuolta, kun molemmilla oli niitä käyttämättömiä kulttuuriseteleitä. Coach myös rohkaisi, että kyllä me kurssilla pärjätään ja että kaikki treenaa omana kuntotasonsa mukaan.
Lopulta kun edellinen tunti päättyi ja päästiin aloittamaan omaa tuntia kävi Coach läpi koko porukan kanssa treenimetodia ja opittiin miten vastataan kun tunnilla huudetaan "Hallussa?" Alkuun vastaus "Hallussa!" tuli porukalta vähän vaimeasti ja ehkä ilman sitä huutomerkkiä. Tässä kohtaa vielä se sisäinen kyynikko ja pessimisti mietti, että onpa hölmöä.
Varsinaiset treenit alkoi haaraperus-, hylje- ja ristihypyillä, jotka laskettiin yhteen ääneen. Kun kuulin että aloitetaan haarahypyillä, ni mieleen tulvi koululiikuntatuntien ei niin mukavat muistot. Ensimmäisten parin kymmenen hypyn jälkeen oli tunne, etten ikinä selviä, jos koko tunti on tämmöistä. Onneksi hypyt kuitenkin päästiin kunnialla loppuun ja jatkettiin "eläinliikkeisiin". Taistelukalkkunat ja ravut oli hauskoja. Ravuista toki tuli ensimmäisenä mieleen kamppailulajeista tutut katkaravut, onneksi kyse oli kuitekin jostain muusta! :D Karhukävely sen sijaan oli just sitä mitä se on aina ollut. Inhottavaa siis. Tein kuitenkin sen minkä pystyin ja olin tyytyväinen. Koko ajan Coach kannusti ja heiteltiin yläfemmoja porukan kanssa. Ne yläfemmatkin tuntui alkuun jotenkin pöljiltä, että onko se nyt että tekee sen inhottavan karhukävelyn puoliväliin salia, niin varsinaisesti yläfemman arvoinen suoritus? Alussa harjoiteltiin myös sprinttejä, jotka kuulemma ovat oleellinen osa hurrikaanitunteja. Olin oikeasti yllättynyt kuinka kovaa tämmöinenkin sohvaperuna pystyy sprinttaamaan, kun matkaa on alle 100m!
Ekalla kerralla voimaliike oli leuanveto. Mietin, että oikeestiko, en pysty, en oo koskaan pystynyt! Takaraivossa oli myös muisto lukion liikuntatunnilta, jossa myös olisi pitänyt vetää leukoja tangolla, joka oli melkein katon rajassa. Mulla ei ole koskaan riittänyt käsivoimat edes tangolla roikkumiseen, joten edellisellä kerralla kun leukoja olisi pitänyt tehdä, niin tipuin parin metrin korkeudelta ja taitoin nilkkani. Ymmärrettävästi siis olin vähintääkin kauhuissani. Coach näytti mallia ensin pelkiltään ja sitten kuminauhan avustuksella. Päätin että kokeilen kuminauhan kanssa. Eihän siitä mitään tullut! Mitä oikein kuvittelin?! Sanoin, ettei auta kumpparit tähän hommaan kun voimaa ei ole saati tekniikkaa. Sain vaihtoehdoksi tehdä leuat lattialta istuma-asennosta, jolloin nostettavasta painosta jää jalkojen paino pois. Se sentään onnistui! Huh! Vähän tietenkin nolotti, kun olin kurssin ainoa, joka tapaan joutui turvautumaan. Coach kävi kannustamassa, että jostain se on aloitettava ja vain tekemällä tekniikka ja voimat kehittyvät.
Tunnin lopuksi tehtiin vielä parin liikkeen supersarjoja. Ihan perus lihaskuntoliikkeitä, taisi olla askelkyykkyä ja vatsoja. Ihan vain mainitakseni, niin askelkyykyt ei nekään kuulu lemppareihin, mutta ei sentään ole yhtä karmeita kun karhukävely tai leuanveto!
Treenin päätteeksi otettiin vielä ryhmäkuva, sellainen kuulemma kuuluu jokaisen treenin jälkeen ottaa. Keräännytään yhteen, otetaan joku yhteinen poseeraus ja huudetaan tosi kovaa. Vaikka koko tunti oli huudettu kannustuksia, "Hallussa!" ja heitelty niitä yläfemmoja, niin se poseeraus naama punaisena oli vaivaannuttavaa. Kuvat kuulemma julkaistaan suljettuun facebook-ryhmään. Onneksi sentään suljettuun!
Kaiken tämän koko tunnin jälkeen kaikkine lajiin liittyvine juttuineen kuitenkin jäi fiilis, et "täähän on ihan kivaa!" Sillä hetkellä päätin, että kun seuraava treeni olisi parin päivän kuluttua lauantai aamuna, niin mähän menisin! Vaikka perjantaina onkin työpaikan pikkujoulut, niin päätin, että käyn pikkujouluissa, tulen ajoissa kotiin, jotta olen aamulla valmiina treeniin!
Lopulta kun edellinen tunti päättyi ja päästiin aloittamaan omaa tuntia kävi Coach läpi koko porukan kanssa treenimetodia ja opittiin miten vastataan kun tunnilla huudetaan "Hallussa?" Alkuun vastaus "Hallussa!" tuli porukalta vähän vaimeasti ja ehkä ilman sitä huutomerkkiä. Tässä kohtaa vielä se sisäinen kyynikko ja pessimisti mietti, että onpa hölmöä.
Varsinaiset treenit alkoi haaraperus-, hylje- ja ristihypyillä, jotka laskettiin yhteen ääneen. Kun kuulin että aloitetaan haarahypyillä, ni mieleen tulvi koululiikuntatuntien ei niin mukavat muistot. Ensimmäisten parin kymmenen hypyn jälkeen oli tunne, etten ikinä selviä, jos koko tunti on tämmöistä. Onneksi hypyt kuitenkin päästiin kunnialla loppuun ja jatkettiin "eläinliikkeisiin". Taistelukalkkunat ja ravut oli hauskoja. Ravuista toki tuli ensimmäisenä mieleen kamppailulajeista tutut katkaravut, onneksi kyse oli kuitekin jostain muusta! :D Karhukävely sen sijaan oli just sitä mitä se on aina ollut. Inhottavaa siis. Tein kuitenkin sen minkä pystyin ja olin tyytyväinen. Koko ajan Coach kannusti ja heiteltiin yläfemmoja porukan kanssa. Ne yläfemmatkin tuntui alkuun jotenkin pöljiltä, että onko se nyt että tekee sen inhottavan karhukävelyn puoliväliin salia, niin varsinaisesti yläfemman arvoinen suoritus? Alussa harjoiteltiin myös sprinttejä, jotka kuulemma ovat oleellinen osa hurrikaanitunteja. Olin oikeasti yllättynyt kuinka kovaa tämmöinenkin sohvaperuna pystyy sprinttaamaan, kun matkaa on alle 100m!
Ekalla kerralla voimaliike oli leuanveto. Mietin, että oikeestiko, en pysty, en oo koskaan pystynyt! Takaraivossa oli myös muisto lukion liikuntatunnilta, jossa myös olisi pitänyt vetää leukoja tangolla, joka oli melkein katon rajassa. Mulla ei ole koskaan riittänyt käsivoimat edes tangolla roikkumiseen, joten edellisellä kerralla kun leukoja olisi pitänyt tehdä, niin tipuin parin metrin korkeudelta ja taitoin nilkkani. Ymmärrettävästi siis olin vähintääkin kauhuissani. Coach näytti mallia ensin pelkiltään ja sitten kuminauhan avustuksella. Päätin että kokeilen kuminauhan kanssa. Eihän siitä mitään tullut! Mitä oikein kuvittelin?! Sanoin, ettei auta kumpparit tähän hommaan kun voimaa ei ole saati tekniikkaa. Sain vaihtoehdoksi tehdä leuat lattialta istuma-asennosta, jolloin nostettavasta painosta jää jalkojen paino pois. Se sentään onnistui! Huh! Vähän tietenkin nolotti, kun olin kurssin ainoa, joka tapaan joutui turvautumaan. Coach kävi kannustamassa, että jostain se on aloitettava ja vain tekemällä tekniikka ja voimat kehittyvät.
Tunnin lopuksi tehtiin vielä parin liikkeen supersarjoja. Ihan perus lihaskuntoliikkeitä, taisi olla askelkyykkyä ja vatsoja. Ihan vain mainitakseni, niin askelkyykyt ei nekään kuulu lemppareihin, mutta ei sentään ole yhtä karmeita kun karhukävely tai leuanveto!
Treenin päätteeksi otettiin vielä ryhmäkuva, sellainen kuulemma kuuluu jokaisen treenin jälkeen ottaa. Keräännytään yhteen, otetaan joku yhteinen poseeraus ja huudetaan tosi kovaa. Vaikka koko tunti oli huudettu kannustuksia, "Hallussa!" ja heitelty niitä yläfemmoja, niin se poseeraus naama punaisena oli vaivaannuttavaa. Kuvat kuulemma julkaistaan suljettuun facebook-ryhmään. Onneksi sentään suljettuun!
Kaiken tämän koko tunnin jälkeen kaikkine lajiin liittyvine juttuineen kuitenkin jäi fiilis, et "täähän on ihan kivaa!" Sillä hetkellä päätin, että kun seuraava treeni olisi parin päivän kuluttua lauantai aamuna, niin mähän menisin! Vaikka perjantaina onkin työpaikan pikkujoulut, niin päätin, että käyn pikkujouluissa, tulen ajoissa kotiin, jotta olen aamulla valmiina treeniin!
Kommentit
Lähetä kommentti