Miten sohvaperunaksi taantunut ikuinen laihduttaja päätyy treenaamaan taistelijoiden sekaan?
Yllättävän helposti! Työnantajan virikesaldot oli vanhenemassa vuoden lopulla, liikunta oli kadonnut arjesta, vaatteet oli alkanut kiristämään ja facebook mainosti säännöllisesti TFW Konalan peruskurssia.
Kävin useaan otteeseen kurkkimassa salin nettisivuja ja lukemassa peruskurssista. Niin monesti, että melkein osasin sen kurssikuvauksen ulkoa. Luin myös muiden kurssin suorittajien kommentteja, kuinka TFW:llä treenaaminen on parasta mitä voi olla. Kommentit oli niin ylistäviä, että ne kuulostivat ikuisen pessimistin korvaan epäuskottavalta hypeltä. Onhan näitä ylistyssanoja luettu milloin minkäkin salin ja lajin nettisivuilta. Kommentit lupasivat uusille treenaajille lämpimän vastaanoton, kannustavan yhteisön, sen että lähtötasolla ei ole väliä sekä tietenkin huikeita tuloksia fyysisessä ja henkisessä kehityksessä.
Käsi ylös, jonka mielestä nää kuulostaan hömpältä!
Jostain syystä kuitenkin päätin, että no hitto, hinta ei oo paha. Nopealla laskutoimituksella vanhenevat virikesaldot käyttämällä maksettavaa itselle jää vajaa 20€. Jos kolmen viikon kurssin jälkeen tuntuu että jäi vaan paha maku, niin taloudellinen tappio ei ole suuri. Päätin laittaa negatiivisen ajatusmallin taka-alalle ja hypätä mukaan. Mikä on pahinta mitä vois tapahtua? Kunto loppuis kesken enkä jaksais treenejä? Tuntisin itseni ulkopuolikseksi? Nolaisin itseni? Aina voisin jättää kurssin kesken, jos en tykkäis.
Sain houkuteltua mieheni mukaan, että olis joku tuttu ja turvallinen ihminen mukana treeneissä. Ettei tarttis ottaa kontaktia kehenkään tuntemattomaan, jos fiilis salilla ei olisikaan sitä mitä nettisivut lupasivat.
Kurssi-ilmoittautumisen jälkeen iski kuitenkin pieni pelko ja paniikki päälle, selviäsinkö mä?
Yllättävän helposti! Työnantajan virikesaldot oli vanhenemassa vuoden lopulla, liikunta oli kadonnut arjesta, vaatteet oli alkanut kiristämään ja facebook mainosti säännöllisesti TFW Konalan peruskurssia.
Kävin useaan otteeseen kurkkimassa salin nettisivuja ja lukemassa peruskurssista. Niin monesti, että melkein osasin sen kurssikuvauksen ulkoa. Luin myös muiden kurssin suorittajien kommentteja, kuinka TFW:llä treenaaminen on parasta mitä voi olla. Kommentit oli niin ylistäviä, että ne kuulostivat ikuisen pessimistin korvaan epäuskottavalta hypeltä. Onhan näitä ylistyssanoja luettu milloin minkäkin salin ja lajin nettisivuilta. Kommentit lupasivat uusille treenaajille lämpimän vastaanoton, kannustavan yhteisön, sen että lähtötasolla ei ole väliä sekä tietenkin huikeita tuloksia fyysisessä ja henkisessä kehityksessä.
Käsi ylös, jonka mielestä nää kuulostaan hömpältä!
Jostain syystä kuitenkin päätin, että no hitto, hinta ei oo paha. Nopealla laskutoimituksella vanhenevat virikesaldot käyttämällä maksettavaa itselle jää vajaa 20€. Jos kolmen viikon kurssin jälkeen tuntuu että jäi vaan paha maku, niin taloudellinen tappio ei ole suuri. Päätin laittaa negatiivisen ajatusmallin taka-alalle ja hypätä mukaan. Mikä on pahinta mitä vois tapahtua? Kunto loppuis kesken enkä jaksais treenejä? Tuntisin itseni ulkopuolikseksi? Nolaisin itseni? Aina voisin jättää kurssin kesken, jos en tykkäis.
Sain houkuteltua mieheni mukaan, että olis joku tuttu ja turvallinen ihminen mukana treeneissä. Ettei tarttis ottaa kontaktia kehenkään tuntemattomaan, jos fiilis salilla ei olisikaan sitä mitä nettisivut lupasivat.
Kurssi-ilmoittautumisen jälkeen iski kuitenkin pieni pelko ja paniikki päälle, selviäsinkö mä?
Kommentit
Lähetä kommentti